Hankin uuden pelikoneen Dragon Age Veilguardia varten. Kyllä, ihan oikeasti. Kun Dragon Age: The Veilguard julkaistiin, halusin uppoutua takaisin Thedasiin. En ole vielä pelannut peliä läpi, mutta pelitunteja on jo hyvin takana ja pelistä voi antaa jo rehellistä palautetta.

Uusi kone saa Veilguardin loistamaan

Pelaan PC:llä, ja on pakko sanoa, että uuden koneen tehot ovat saaneet pelin loistamaan. Visuaalisesti The Veilguard on näyttävä: valaistus, hahmomallit ja ympäristöt ovat BioWaren parhaimmistoa, vaikka grafiikka ei varsinaisesti keksi genreä uudelleen. Ruudunpäivitys on sulavaa ja latausajat ovat erittäin kohtuullisia. 

Pelin kontrollit tuntuvat PC:llä luontevilta. Näppäimistö ja hiiri toimivat moitteettomasti yhteen. Valikot ja kykyvalinnat ovat helposti hallittavissa. Taistelun aikana ryhmää voi komentaa käskemällä jäseniä heittämään taikaa, parannusta tai muuta erikoistaitoa. Muuten hahmot toimivat itsenäisesti, eivätkä edes kuolla kupsahtele kesken taisteluiden, sillä ryhmäläisillä ei ole lainakaan omaa terveyspalkkia.

Pelastetaan maailma (taas)

Juoni käynnistyy tutunoloisesti, mutta ei suinkaan tylsästi. Pelaaja heitetään keskelle tapahtumia, jotka kasvavat nopeasti kriisistä suureksi konfliktiksi. Oma hahmo, Rook, saa ympärilleen ryhmän, jonka kanssa taivalletaan läpi Thedasin. Kullekin seikkailulle Rook voi napata mukaan aina kaksi seuralaista. 

Loin itse Rookista pitkäkorvaisen miekan heiluttajan. 

Hahmot ovat helposti lähestyttäviä. Monet heistä paljastuvat syvällisemmiksi kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Keskustelut tuntuvat merkityksellisiltä, ja ryhmän sisäinen dynamiikka kasvaa hiljalleen osaksi peliä. Romanssien osalta tempo tuntuu nyt hallitummalta ja hienovaraisemmalta kuin ennen, itse en ole toistaiseksi päässyt pientä flirttiä pidemmälle. 

Tarina ei ehkä ole koko sarjan kunnianhimoisin, mutta se rakentuu hyvin ja onnistuu sitomaan yhteen vanhaa ja uutta. Faneille on jätetty pieniä viittauksia aiempiin tapahtumiin, mutta peliin voi silti hypätä uutena pelaajana ilman suurempaa ihmettelyä. 

Pelaaminen on sujuvaa, mutta ei vallankumouksellista

Taistelujärjestelmä on nopeatempoisempi kuin vanhoissa Dragon Age -peleissä, enemmän toimintapainotteinen. Samalla se tarkoittaa, että taktinen pysäytä-ajatus-suunnittele -tapa pelata on vähemmällä. On selkeä linjavalinta, että Veilguardissa taistelut ovat dynaamisia. Tosin miettimistaukoa tarvittaessa voit avata erikoistaitojen heittoikkunan, jolloin peli pysähtyy. 

Hahmonkehitys tarjoaa monipuolisia valintoja, jotka vaikuttavat siihen, millaiseksi pelityyli ja hahmo lopulta muotoutuvat. Pelaajan tekemät päätökset näkyvät dialogeissa ja vaikuttavat suhteisiin ryhmän jäsenten kanssa, vaikka tehtävien etenemiseen valintojen vaikutus on paikoin rajallinen.

Välillä pelissä on hitusen toisteisuutta, mutta sen antaa anteeksi, kun vastaan tulee todella hyvin kirjoitettuja hetkiä tai hienoja maisemia.

Laaja, mutta rajattu maailma

AIempiin Dragon Ageihin verrattuna Veilguard tuntuu tiiviimmältä ja enemmän keskittyneeltä. Tämä voi olla pettymys niille, jotka toivoivat suurempaa maailmaa, mutta toistaalta peli ei leviä käsiin, eikä reittiä tarvitse arpoa kovinkaan monessa kohtaa. Tehtävät etenevät monesti hyvin putkijuoksumaisesti paikasta toiseen, mutta jos malttaa hieman tutkia ympäristöä, löytää usein kolikoita tai muuta keräiltävää.

Hahmot ovat selkeästi pelin sydän. Se, miten paljon heihin panostetaan, näkyy paitsi dialogissa, myös siinä, miten he reagoivat ympäristöön, toisiinsa ja valintoihisi. Pelissä on onnistuneesti BioWaren klassista tarinankerrontaa. Välillä tosin tuntuu, että dialogi vaihtoehdot eivät vaikuta juurikaan tarinan etenemiseen, mutta sitten taas tulee eteen yllätyksiä ja valinnoilla onkin dramaattinen vaikutus. 

Loppuratkaisuihin en voi vielä ottaa kantaa, mutta odotan erittäin mielenkiinnolla miten maailma pelastetaan, vai pelastetaanko…